Koko viikonloppu on mennyt tavaroiden siirtämisessä ja paikalleen järjestelyssä. Viime viikolla saatiin suurin osa tavaroista tuotua uuteen osoitteeseen. Yllättävää kyllä, mutta mikään ei ole mennyt rikki. Ei ainakaan mikään kallis esine. Telkkarin ja näyttöjen laatikosta pohja petti ja olin varma että nyt menee elektroniikka uusintaan, mutta toisinpas kävi.

Tavarat hakee kovasti paikkaansa. Lastenhuone on kuin pommin jäljiltä, meidän makuuhuone, olohuone ja muut paikat alkaa olemaan hyvässä kunnossa. Hyvä me.

Ainoa huono puoli tässä asunnossa on se, ettei täällä ole valmiina sälekaihtimia eikä rullaverhoja. Verho-ongelma onkin aikamoinen koska vanhaan asuntoon sopivat verhot ei käy uuteen asuntoon, ei sitten niin millään. Itse tahtoisin kivannäköiset verhot, mutta ei sellaisia ole vastaan kävellyt. Haaveilen edelleen niistä beigeistä marimekon unikkokuosin verhoista ja harmikseni sain kuulla että sen kankaan valmistus olisi lopetettu? Ei kait niin voi olla?

Prinsessan sänkyyn pitäisi saada jostain myös kivaa kangasta, jotta saataisiin prinsessasänky valmiiksi. Jospa ensi viikonloppuna olisi aikaa hoitaa juttu valmiiksi.

 

Ihanan rauhallinen lauantaiaamu. Heräsin jo ennen seitsemää ja keittelin aamukahvit kaikessa rauhassa. Äijä lähti töitä paiskimaan vähän seitsemän jälkeen ja nyt mä saan olla ihan rauhassa, ja nauttia aamukahvista ihan itsekseni. Elämän pieniä iloja, kevätaurinko paistaa ja kahvi on hyvää. Tästä on hyvä aloittaa uusi päivä. Pakkaamista on edelleen tiedossa koska perjantaina muutetaan. Töissä on kiirettä joten rauhallinen viikonloppu tulee todellakin tarpeeseen. Huomenna aamulla lähdetään tyhjentämään äijän asuntoa ja toivottavasti ensi viikolla saadaan jo tavaraa vietyä uuteen asuntoon. On niin hyvä mieli.

Eilen illalla Äijä sai jonkin ihme inspiraation ja ilmoitti että perjantai-illan kunniaksi käydään hakemassa skumppapullo. Sellainen haettiin ja rauhallinen koti-ilta oli valmis. Katseltiin kaikessa rauhassa Simpsoneita ja maisteltiin skumppaa. Kymmenen aikaan oltiinkin jo valmiina unten maille. Fresita on ihanan makuista kun sitä nautiskelee pari lasillista. Enemmästä voisi olla aamulla tukan juuret kipeinä.

Muutenkin oli kiva ilta kun ei tarvinnut sinkoilla sinne sun tänne, ja miettiä miljoonaa eri asiaa. Rauhoittuminen on mahtava juttu. Nyt taidan jatkaa tiskien tiskaamisella.

Tämän päivän tehtävät:

- tiskaa, pakkaa, siisti paikat ja ennenkaikkea nauti auringosta :)

Torstai on toivoa täynnä, tai niin ainakin minä kuvittelen. Eilen olikin ihana kun Äijä tuli viikon tauon jälkeen kotiin, yhdeksi yöksi mutta tulipas kuitenkin. Viime viikon perjantaina Äijä heitti mut aamulla töihin ja itse katosi viettämään viikonloppua pakaten ja lastensa kanssa. Sunnuntai-iltana sitten hän lähtikin työmatkalle. Ikävä jo melkein meinasi yllättää kun Äijä ei ollutkaan totuttuun tapaan kotona. Nyt sitten illalla oli mun nukahtaminen vaikeaa kun taas olin tottunut nukkumaan yksin. Parisuhteen riemuja tämäkin. Ensin uni ei tule kun toinen ei kuorsaa vieressä ja sitten uni ei tule kun toinen tuleekin viereen. Voi elämä. Mutta ihanaa oli kuitenkin.

Eilinen ilta meni rauhallisesti, pakkaamisesta kieltäydyttiin molemmat kun kamaa oli jo laatikoissa siihen malliin ettei mitään rajaa. Nyt on suurin osa turhasta kamasta odottamassa siirtoa uuteen asuntoon.

Annan tuolle Äijälle arvoa enemmänkuin se itse uskookaan. Oli niin kiva kun toinen auttaa ihan auttamisen ilosta eikä sen vuoksi että tästä saa vastapalveluksen. Illalla kun kaupassa piti mennä käymään, Äijä ihan omatoimisesti ilmoitti että auto on pihassa ja rouva iskee persauksensa penkkiin. Olin jo orientoitunut menemään kauppaan kävellen. Se siitä iltalenkistäni sitten. Eipä tuo haitannut, muutaman minuutin muka säästin kun autolla käytiin kaupasta hakemassa leipää..

Mä tapasin tuon Äijän puolitoista vuotta sitten netin kautta. Joskus sitä vaan ihmisen polut sivuaa toisiaan ennenkuin ne kohtaavat. Äijä on kotoisin paikkakunnalta missä ennen mulla oli kesämökki. Koskaan en ole Äijään tuolloin tavannut, ja hän työskentelee todella lähellä työpaikkaani. Jos joku olisi vuosia sitten sanonut että tapaan miehen, joka asuu samalla paikkakunnalla missä kesämökkini sijaitsee, olisin tukehtunut nauruun. No niin se vaan elämä heittelee. Äijän kanssa on todella helppo olla. Hän on se mun parempi puoleni, saa minut tuntemaan itseni rakastetuksi ja mikä ihaninta, tuon asian kuulen päivittäin. Hän ei vain sanoin, vaan myös teoin kertoo asian minulle. Puolentoista vuoden aikana en ole esim. kertaakaan tiskannut. Olen onnellinen kun Äijä hoitaa tuon asian, eikä siitä edes tarvitse huomauttaa. Ihana mies. On ihanaa kun meillä on samanlaiset arvot elämässä, ei tarvitse selitellä ja perustella kun toinen ymmärtää. 

 

Nyt tein päätöksen. En enää ikinä ajattele että huomenna jaksan tehdä tämän ja tämän asian. Oon ihan poikki. Jotenkin vaan väsyttää ihan törkeästi. Eilisiltainen reippaus kostautui taas yliväsymyksenä ja nukahtaminen kesti varmaan parisen tuntia. Yhdentoista jälkeen illalla vielä hiippailin tupakalle, sitten vielä hetki kirjaa ennenkuin nukkumatti korjasi minut unten maille. Tosin illalla tuli tuijoteltua kännykkääkin. Ihan hassua. Tiesin Äijän olevan saunaillassa ja vaikka hän olisi missä, viimeistään puoli kymmeneltä illalla tulee mulle hyvän yön toivotukset joko puhelulla tai tekstiviestillä. Nyt ei tullut. En ollut harmissani vaan odottavalla kannalla. Että nainen voi olla joskus hölmö. Puoli yhden aikaan yöllä oli tekstari pärähtänyt kännykkääni. Aamulla sitten lueskelin hyvän yön toivotuksia.

Nyt olisi taas hyvää aikaa laittaa tavaroita kasaan, imuroida ja tiskata, mutta tuo helvetin motivaatio. Karannut! Ihan totaalisesti. Huomenna on aamuvuoro ja pääsen ajoissa töistä, mut tiedän että olen tosi väsynyt kun töistä pääsen, niin onko sen arvoista? Jos saisin tänään edes kaksi laatikkoa pakattua ja ylimääräiset romuläjät tuolta olohuoneesta piiloon. Ei vaan saa aikaiseksi. Nytkin istun koneella ja tekemättömät jutut vaan odottaa... AAARGH!!

Yleensähän maanantait on niitä päiviä milloin pitäisi vain jäädä peiton alle Karvisen tavoin ja unohtaa ulkomaailma. Mulla oli tuollainen tunne tänä aamuna kun heräsin ja tajusin kellon olevan tuntia ihan liian aikaisessa. Enpäs jaksanut kuitenkaan jäädä odottelemaan herätyskellon kutsuhuutoa vaan jostain syystä pinkaisin pystyyn ja painuin aamukahvin keittoon. Ihanan rauhallinen aamu. Sain kahvit juotua ilman kiirettä. Kahdeksaan mennessä aamulla olikin jo sitten koneellinen pyykkiä pestynä ja ripustettuna. Imurikin antoi aamutuimaan sulosointujaan, tosin vasta seitsemän jälkeen. Pyydän anteeksi naapureiltani ihan varmuuden vuoksi. Ihmeen tehokas aamu. :) Lieneekö tuolla auringon valon lisääntymisellä jotain osuutta asiaan kun mä jaksoin touhuta noin tehokkaasti. Energiapiikki jatkui vielä töissäkin ja hommia tuli tehtyä vähän turhankin tehokkaalla kädellä.

Pakkaaminen on ihan vaiheessa edelleen. Jotenkin en vain jaksa stressata kun tiedän että kyllä se muuttopäivä sieltä tulee. Huomenna jos saisin laitettua nuo extra-astiat tuolta yläkaapeista pakettiin ja laatikkoon. Osan laatikoista voisin viedä kellariin odottamaan jo muuttopäivää. Naapurin rouva tosin lainaa kellarikomeroani. Jospa tuo voisi siirtää pyöränsä pois sieltä jotta nuo laatikot saataisiin sinne säilöön. Odotan niin innolla uutta kotia ja sisustamista. Äijällähän tähän sisustamiseen ei ole muuta sananvaltaa kuin "Kyllä rakas." Itse tahdon vain että yhteinen kotimme on kaunis ja viihtyisä. Asunnon suhteen kun ei arpaonni käynyt vaan saimme meidän kakkosvaihtoehdon asuttavaksemme. Kyllä siitäkin kauniin kodin saa kun vain jaksan olla kärsivällinen enkä odota saavani kaikkea sitä mitä himoitsen. Viime vuosina olen haaveillut Marimekon beigestä Unikko - verhoista. Sellaiset tahtoisin keittiöön. Josko tänä vuonna saisin hankittua kankaat ja ommeltua sen kapan kaunistamaan keittiötäni. Muutama vuosi sitten en villeimmissä unelmissakaan olisi suostunut Unikkokuosia asuntooni laittamaan. Lieko ikä tekemässä temppujaan minunkin kohdallani.

Lastenhuonetta on kovin vaikea alkaa sisustamaan. En oikein tiedä kuinka tuon huoneen laittaisi kivaksi ja viihtyisäksi. Kolme tenavaa neljä päivää kuukaudessa niin vaikea jotenkin suunnitella sinne mitään. Ja tottakai pojat on huomioitava sisustuksessa myös. Prinsessahan tottakai tahtoisi vaaleanpunaista prinsessakuosia ympärilleen mutta Roope ja Jekku taitavat saada sydämentykytyksiä vaaleanpunaisessa unelmassa. Ehkä Prinsessan kanssa saadaan jokin kompromissi aikaan. Äijä väittää minun hösöttävän liikaa, mutta itse en koe hössöttäväni turhan paljoakaan. Minä haluan että lapsetkin viihtyvät kakkoskodissaan.

Muutenkin tilan jakaminen lapsille on hankalaa, Jekku ja Prinsessa saavat toisistaan kaikki villit piirteet esille, joten jo heidän nukkumapaikkansa samassa huoneessa voi tehdä temppuja. Roope vanhimpana tulee jäämään tämän kaksikon touhuissa sivuun ja hieman ehkä jalkoihinkin. Se mikä on varmaa, lastenhuoneeseen ei tietokonetta ja pelikonsolia asenneta. Jekulle tuo asia tulee olemaan karvas pala nieltäväksi. 

Mun ja Äijän makuuhuone tulee olemaan sinisävytteinen. Rauhoittumisen väri (ja johtuu myös siitä että mulla on vain sinisiä verhoja makuuhuonetta varten) Äijä parka saa taas tyytyä tulevan vaimonsa kotkotuksiin. Tykkäsi tai ei :)

Olen yrittänyt metsästää täydellistä televisiotasoa meidän uuteen olohuoneeseen. Sellaista ei ole vielä löytynyt joten vanha uskollinen kirjahylly saa toistaiseksi muuttaa meidän mukana uuteen osoitteeseen. Odotan kesän alennusmyyntejä, josko sieltä löytyisi maailman ihanin telkkaritaso sopuhintaan. Yhden ihanuuden jo löysinkin, mutta hinta oli vielä turhan suolainen minun budjettiini.

Ehkä vielä tälle iltaa voisin muutaman laatikon pakata ja katsoa mitä vielä voisin kierrättää eteenpäin. Kaikki vanhat kirjat olen saanutkin jo vietyä kierrätykseen. Ne oli jo monta kertaa kannesta kanteen luettuja. Vain muutaman kirjan säästin. Ensimmäisen syntymäpäivälahjan Äijältä ja Harry Potter sarjan. Jekku ja Roope kun luulivat Harry Potterin olevan vain elokuvaa. Karvas totuus tuli esille kun kirjasarjan kaivoin heidän eteensä.