Yleensähän maanantait on niitä päiviä milloin pitäisi vain jäädä peiton alle Karvisen tavoin ja unohtaa ulkomaailma. Mulla oli tuollainen tunne tänä aamuna kun heräsin ja tajusin kellon olevan tuntia ihan liian aikaisessa. Enpäs jaksanut kuitenkaan jäädä odottelemaan herätyskellon kutsuhuutoa vaan jostain syystä pinkaisin pystyyn ja painuin aamukahvin keittoon. Ihanan rauhallinen aamu. Sain kahvit juotua ilman kiirettä. Kahdeksaan mennessä aamulla olikin jo sitten koneellinen pyykkiä pestynä ja ripustettuna. Imurikin antoi aamutuimaan sulosointujaan, tosin vasta seitsemän jälkeen. Pyydän anteeksi naapureiltani ihan varmuuden vuoksi. Ihmeen tehokas aamu. :) Lieneekö tuolla auringon valon lisääntymisellä jotain osuutta asiaan kun mä jaksoin touhuta noin tehokkaasti. Energiapiikki jatkui vielä töissäkin ja hommia tuli tehtyä vähän turhankin tehokkaalla kädellä.

Pakkaaminen on ihan vaiheessa edelleen. Jotenkin en vain jaksa stressata kun tiedän että kyllä se muuttopäivä sieltä tulee. Huomenna jos saisin laitettua nuo extra-astiat tuolta yläkaapeista pakettiin ja laatikkoon. Osan laatikoista voisin viedä kellariin odottamaan jo muuttopäivää. Naapurin rouva tosin lainaa kellarikomeroani. Jospa tuo voisi siirtää pyöränsä pois sieltä jotta nuo laatikot saataisiin sinne säilöön. Odotan niin innolla uutta kotia ja sisustamista. Äijällähän tähän sisustamiseen ei ole muuta sananvaltaa kuin "Kyllä rakas." Itse tahdon vain että yhteinen kotimme on kaunis ja viihtyisä. Asunnon suhteen kun ei arpaonni käynyt vaan saimme meidän kakkosvaihtoehdon asuttavaksemme. Kyllä siitäkin kauniin kodin saa kun vain jaksan olla kärsivällinen enkä odota saavani kaikkea sitä mitä himoitsen. Viime vuosina olen haaveillut Marimekon beigestä Unikko - verhoista. Sellaiset tahtoisin keittiöön. Josko tänä vuonna saisin hankittua kankaat ja ommeltua sen kapan kaunistamaan keittiötäni. Muutama vuosi sitten en villeimmissä unelmissakaan olisi suostunut Unikkokuosia asuntooni laittamaan. Lieko ikä tekemässä temppujaan minunkin kohdallani.

Lastenhuonetta on kovin vaikea alkaa sisustamaan. En oikein tiedä kuinka tuon huoneen laittaisi kivaksi ja viihtyisäksi. Kolme tenavaa neljä päivää kuukaudessa niin vaikea jotenkin suunnitella sinne mitään. Ja tottakai pojat on huomioitava sisustuksessa myös. Prinsessahan tottakai tahtoisi vaaleanpunaista prinsessakuosia ympärilleen mutta Roope ja Jekku taitavat saada sydämentykytyksiä vaaleanpunaisessa unelmassa. Ehkä Prinsessan kanssa saadaan jokin kompromissi aikaan. Äijä väittää minun hösöttävän liikaa, mutta itse en koe hössöttäväni turhan paljoakaan. Minä haluan että lapsetkin viihtyvät kakkoskodissaan.

Muutenkin tilan jakaminen lapsille on hankalaa, Jekku ja Prinsessa saavat toisistaan kaikki villit piirteet esille, joten jo heidän nukkumapaikkansa samassa huoneessa voi tehdä temppuja. Roope vanhimpana tulee jäämään tämän kaksikon touhuissa sivuun ja hieman ehkä jalkoihinkin. Se mikä on varmaa, lastenhuoneeseen ei tietokonetta ja pelikonsolia asenneta. Jekulle tuo asia tulee olemaan karvas pala nieltäväksi. 

Mun ja Äijän makuuhuone tulee olemaan sinisävytteinen. Rauhoittumisen väri (ja johtuu myös siitä että mulla on vain sinisiä verhoja makuuhuonetta varten) Äijä parka saa taas tyytyä tulevan vaimonsa kotkotuksiin. Tykkäsi tai ei :)

Olen yrittänyt metsästää täydellistä televisiotasoa meidän uuteen olohuoneeseen. Sellaista ei ole vielä löytynyt joten vanha uskollinen kirjahylly saa toistaiseksi muuttaa meidän mukana uuteen osoitteeseen. Odotan kesän alennusmyyntejä, josko sieltä löytyisi maailman ihanin telkkaritaso sopuhintaan. Yhden ihanuuden jo löysinkin, mutta hinta oli vielä turhan suolainen minun budjettiini.

Ehkä vielä tälle iltaa voisin muutaman laatikon pakata ja katsoa mitä vielä voisin kierrättää eteenpäin. Kaikki vanhat kirjat olen saanutkin jo vietyä kierrätykseen. Ne oli jo monta kertaa kannesta kanteen luettuja. Vain muutaman kirjan säästin. Ensimmäisen syntymäpäivälahjan Äijältä ja Harry Potter sarjan. Jekku ja Roope kun luulivat Harry Potterin olevan vain elokuvaa. Karvas totuus tuli esille kun kirjasarjan kaivoin heidän eteensä.