Nyt tein päätöksen. En enää ikinä ajattele että huomenna jaksan tehdä tämän ja tämän asian. Oon ihan poikki. Jotenkin vaan väsyttää ihan törkeästi. Eilisiltainen reippaus kostautui taas yliväsymyksenä ja nukahtaminen kesti varmaan parisen tuntia. Yhdentoista jälkeen illalla vielä hiippailin tupakalle, sitten vielä hetki kirjaa ennenkuin nukkumatti korjasi minut unten maille. Tosin illalla tuli tuijoteltua kännykkääkin. Ihan hassua. Tiesin Äijän olevan saunaillassa ja vaikka hän olisi missä, viimeistään puoli kymmeneltä illalla tulee mulle hyvän yön toivotukset joko puhelulla tai tekstiviestillä. Nyt ei tullut. En ollut harmissani vaan odottavalla kannalla. Että nainen voi olla joskus hölmö. Puoli yhden aikaan yöllä oli tekstari pärähtänyt kännykkääni. Aamulla sitten lueskelin hyvän yön toivotuksia.

Nyt olisi taas hyvää aikaa laittaa tavaroita kasaan, imuroida ja tiskata, mutta tuo helvetin motivaatio. Karannut! Ihan totaalisesti. Huomenna on aamuvuoro ja pääsen ajoissa töistä, mut tiedän että olen tosi väsynyt kun töistä pääsen, niin onko sen arvoista? Jos saisin tänään edes kaksi laatikkoa pakattua ja ylimääräiset romuläjät tuolta olohuoneesta piiloon. Ei vaan saa aikaiseksi. Nytkin istun koneella ja tekemättömät jutut vaan odottaa... AAARGH!!