Tässä asunnossa on ihan kamala hallittu kaaos. Joka paikka täynnä laatikoita ja organisointi on suorastaan mielenkiintoinen. Mutta tästä se alkaa, mun uusielämä vol. 3. 

Motivaatio on kateissa pakkaamisen suhteen, kaikki turha on päällisin puolin laatikoissa, mutta vielä on niin paljon tehtävää. Mistä aloittaisi ja mihin lopettaisi. Hankala sanoa kun en osaa päättää. Aika laiskasti on tavarat menneet laatikoihin ja jätesäkkeihin. Kolme suurta säkillistä turhaa roinaa onkin kadonnut jo roskalaatikon uumeniin. Eipä siinä, naapurit tykkää kun täytän roinalla roskalaatikot. Mut kierrätyskeskus ei ota kaikkea vastaan ja itse yritän saada mahdollisimman vähän tavaraa sotkettua mukaan.

En uskalla edes ajatella miltä Äijän asunto näyttää. Eilen illalla soiteltiin ja kerrottiin ikäväkuulumiset jostain väsymyksen rajamailta. Lasten äänet kantautui taustalta, joten tohinaa on ainakin Äijällä riittänyt. Kamaa on kuulemma lentänyt roskiin sielläkin suunnalla. Sen siitä saa kun kaksi toimivaa erillistaloutta muutetaan saman katon alle. Kumpikin joutuu luopumaan jostain turhasta.

Tää on tosiaan mun uusi elämä osa 3. Eka elämä alkoi kun muutin 600 kilometrin päähän parikymppisenä, toka uusi elämä tuli avioeron jälkeen ja nyt on jo kolmas uusi elämä tulossa. Tää elämä on niin erilainen kuin nuo kaksi aikaisempaa. Elämä jatkuu vaikka muutoksia tuleekin.

Mun elämäni tulee muuttumaan aika radikaalisti. Tähän asti olen saanut elää "aikuisen naisen" elämää lapsettomassa maailmassa. Nyt elämääni pärähtää mies ja sen kolme lasta entisestä avioliitosta. Tää on kummaa aikaa. Oon pitänyt itseäni lapsirakkaana ihmisenä, ihmisenä joka rakastaa kaikkia lapsia. Tunnemyllerrys sisällä on aika voimakas. Välillä kestän ajatuksen miehen lapsista loistavasti, välillä taas olen valmis lähettämään miehen vekaroineen sinne mistä ovat tulleetkin. ristiriitaista tällä hetkellä. Tämä on mulle niin uutta ja niin se on Äijällekin. Lapset ottavat muuton hyvin. Ovat iloisia kun tulee vaan kaksi kotia, eikä kolmea niinkuin tähän asti on ollut. Yksi äidin luona, toinen isällä ja kolmas Milan koti.

Omaa asennoitumista mietin eniten. Tähän asti minulla on ollut ihan oma koti, en ole joutunut sitä jakamaan muiden kanssa. Nyt tilanne on toinen. Olen muuttamassa mieheni kanssa yhteen ja hänen lapsensa kuuluu myös pakettiin. Mietin, kuinka jaksan, osaan ja pystyn ottamaan nuo pienetkin huomioon. Sydämessä on heille tilaa, mutta näkyykö se kun alkaa "ei omat" lapset ottamaan hermoon? Monta kysymystä, ja niihin en taida saada vastausta ennenkuin elämä sen minulle kertoo.